Metsähallituksen hakkuut Ylä-Lapissa rikkovat metsälakia

Lausunto metsälain tulkinnasta erityisestä metsien monikäytön osalta liittyen Lapin käräjäoikeudessa vireillä olevaan riita-asiaan 06/801; Kalevi, Veijo ja Eero Paadar / Metsähallitus


Metsähallituksen vastineessa 12.10.2006 todetaan, että ”metsälain lähtökohtana on eri näkökulmien huomiointi metsätaloustoiminnan yhteydessä, siis päällekkäinen käyttö”. Käsitteellä metsähallitus tarkoittaa, että metsälaki edellyttää saman metsäalueen olevan aina välttämättä eri käyttömuotojen, kuten Nellimin alueella sekä poro- että metsätalouden, käytön kohteena.

Päällekkäinen käyttö -käsitettä ei metsälaki kuitenkaan tunne, sen sijaan lain perusteluissa todetaan metsien monikäyttötarpeiden ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamisen tarve metsien käsittelyssä. Metsälain mukaan (1 §) sen tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään.

Ei voida katsoa että metsähallitus olisi onnistunut tämän optimointitehtävän ratkaisussa.
On myös hyvä muistaa että ekonomisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden lisäksi tässä erityiskysymyksessä on olemassa kulttuurillinen ulottuvuus. Suomen valtion on toimittava niin että Saamen kulttuurin edellytyksiä ei tuhota.


1. Metsälakia sovelletaan metsän hoitamiseen ja käyttämiseen metsätalousmaaksi luettavilla alueilla, (Metsäl 2 §). Kanteen tarkoittama alue on maarekisterissä metsätalousmaata, johon siis sovelletaan metsälakia. Mutta metsälain ohella metsämaan käyttöä säädellään myös muualla lainsäädännössä. Metsälain 2.3 §:n mukaan metsien hoitamisessa ja käyttämisessä on metsälain lisäksi noudatettava mitä luonnonsuojelulain luetelluissa kohdissa ”taikka muussa laissa säädetään”. Muulla lailla tarkoitetaan mm. kanteen oikeudellisina perusteina ilmoitettuja kohtia lainsäädännössä.

Vaikka ristiriitaa porotalouden ja metsätalouden välillä säädellään useissa eri säädöksissä kanteessa todetuin tavoin, myös metsälain säännösten on katsottava tukevan kannetta. Metsälain yleisperusteluissa (HE 63/1996) todetaan lain uudistamisen tarpeen liittyvän mm. metsien monikäyttötarpeiden ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamiseen sekä metsien terveydentilasta huolehtimiseen. Metsien monikäyttömahdollisuuksia pyritään tarkastelemaan myös osana paikallisen elinkeinotoiminnan kehittämistä. Hallituksen esityksessä viitataan valtioneuvoston 15.6.1994 periaatepäätökseen (metsien kestävän hoidon ja käytön periaatteiden toteuttaminen), jonka mukaan metsälainsäädännön kokonaisuudistuksessa tulee ottaa huomioon metsien taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen merkitys ”kuitenkin niin, ettei vaaranneta metsätalouden merkitystä paikallisen väestön välttämättömänä toimeentulolähteenä”.

Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteisessä metsätalouden ympäristöohjelmassa (1994), joka on todettu metsälain yksityiskohtaisissa perusteluissa (1 §), määritellään metsien kestävän hoidon ja käytön merkitsevän käytännön metsätaloudessa mm. seuraavaa: ”metsien, soiden ja vesistöjen monikäyttömahdollisuudet turvataan; paikallisen väestön toimeentuloa ei vaaranneta; tulevien sukupolvien mahdollisuus käyttää metsiä, soita ja vesistöjä hyväkseen monipuolisesti sekä paikallisella, kansallisella että kansainvälisellä tasolla ei vaarannu”. Metsälain eduskuntakäsittelyssä ympäristövaliokunta totesi, että metsälakiesitys vastaa mm. näitä kestävän metsätalouden periaatteita.

Metsien monikäyttötarpeita tulee siten käsitellä paikallisen väestön tarpeista käsin. Kanteessa tarkoitettu metsä on ns. valtion metsää - ei paikallisen väestön yksityisessä omistuksessa olevaa, eikä se siten välittömästi muodosta välttämätöntä paikallisen väestön toimeentulomahdollisuutta ainakaan perhemetsätalouden näkökulmasta. Valtion metsätalous tuo muutamia kymmeniä työpaikkoja koko Ylä-Lapin alueelle. Nämä työpaikat on korvattavissa työnkuvia muuttamalla. Sen sijaan valtion harjoittaman metsätalouden voidaan katsoa suoraan vaarantavan paikallisen metsiä käyttävän, porotaloutta elinkeinonaan harjoittavan väestön toimeentuloa ja heikentävän toimeentulomahdollisuuksia.

Metsien monikäyttö merkitsee sitä, että metsää voidaan käyttää erilaisiin väestön tarpeisiin. Porotalouden kannalta tietyt metsät ovat erityisen tärkeitä porojen luontaisina talvirehulaitumina. Monikäyttö merkitsee sitä, että kanteen tarkoittamalla alueella oikeaa taloudellista ja ekologista monipuolista metsätaloutta on jättää alueen metsät porotalouden käyttöön. Toisilla valtion käyttämillä metsämailla metsätaloutta voidaan soveltaa enemmän suoraa taloudellista hyötyä tuovilla tavoilla. Esimerkiksi kasvavan turismin ohjailuun liittyvän metsänhoidon luulisi luovan runsaasti uusia työpaikkoja Ylä-Lappiin.


2.

Metsähallitus väittää:” Metsähallituksen metsätaloustoiminnassa on Ylä-Lapissa huomioitu korostetusti metsä- ja porotalouden yhteensovittaminen. Tätä toteutetaan porotalouden kanssa käytävillä jatkuvilla neuvotteluilla, joiden perusteella monien hakkuukohteiden uudistamistapaa ja –toimenpiteitä on pehmennetty porojen ravinnonsaannin varmistamiseksi.” Ei voida sanoa että metsähallituksen käyttämillä hakkuutavoilla olisi missään määrin yritetty sopeutua myös poronhoidon tarpeisiin.

Nykymuotoiset hakkuut aloitettiin sotien jälkeen. Alkuvaiheessa harjoitettiin suoraviivaista aukkohakkuuta, jota vielä tehostettiin järeällä maanmuokkauksella. Käytännössä laajoja metsäalueita poistui sekä porojen laidunkäytöstä että ihmisten muusta käytöstä.
Viime vuosikymmeninä on siirrytty portaittain etenevään hakkuuseen joka johtaa kuitenkin samaan lopputulokseen kuin avohakkuu, pienellä viiveellä. Hakkuu aloitetaan ns. väljennyshakkuulla, jossa poistetaan kaikki pienet puut ja puolet suurista. Kymmenen, viidentoista vuoden päästä tehdään hakkuu siemenpuuasentoon ja edelleen kymmenen vuoden päästä poistetaan suurin osa siemenpuista. Sekä lupon että jäkälän osalta käsittely merkitsee metsäalan laidunarvon romahtamista noin 80 vuodeksi.

On hyvin kyseenalaista, toteutuuko metsälain vaatimus edes taloudellisen kestävyyden osalta.

Metsälain hallituksen esityksen mukaan (1 §), ”lain tavoitteiden toteuttamiseksi metsien käytön eri näkökulmat tulee käytännön metsien käsittelyssä sovittaa yhteen siten, että turvataan taloudellisesti kannattavan metsätalouden harjoittamisen edellytykset”.

Kun 300 vuotta kasvaneen ikimännyn tyvitukeista tehdään ratapölkkyjä tai kun 80 vuotta kasvaneita alikasvosmäntyjä kaadetaan kuljetettavaksi sellutehtaalle, on pakko myöntää, että Lapin puuta haaskataan. Samalla haaskataan myös metsätalouden itsensä tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Jokaisesta sellukattilaan ajetusta ns. kuitupuusta olisi voitu kasvattaa arvokas tukkipuu.
Näin tapahtuu vaikka koko Lapissa on kiristyvä pula tukkipuusta.

Metsähallitus antaa vastineessaan ymmärtää, että itse metsälaki edellyttää nykymuotoisen hakkuutoiminnan jatkumista. Näin ei ole. Vaatimus metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästä hoidosta ja käytöstä pikemminkin vaatii nykymuotoisista käytännöistä luopumista. Myös kotimaiset ja ulkomaiset tutkimustulokset osoittavat metsähallituksen käytännön virheellisyyden kaikkien metsänkäyttömuotojen, myös puuntuotannon kannalta, (ks. tarkemmin Metsäntutkimuslaitoksen tiedonannot 719 ja 736 sekä Forest Ecology and Management-sarjan julkaisut).

Metsähallituksen nykyhakkuutavalle vaihtoehtoisessa mallissa poistettaisiin kasvunsa pysäyttäneitä suuria puita, mutta säästettäisiin kaikki alikasvospuut jatkamaan kasvuaan arvokkaaksi tukkipuuksi. Tässä mallissa jäkälämaita ei menetettäisi vaan jäkälän kasvuedellytykset väljennetyssä metsässä paranisivat. Myös lupon osalta mitään katkoa ei tulisi. Nuoret alikasvospuut ovat luontaisessa erirakenteissa metsässä lupottuneita. Tämä malli ja sen edullisuus on Metsähallituksella tiedossa, sillä sitä on menestyksellä sovellettu Yrjö Norokorven johdolla Pallas-Ounastunturin luonnonmukaisissa hakkuissa. Metsähallitus ei ole soveltanut tätä mallia Ylä-Lapin hakkuissa.

Helsingissä 13. päivänä joulukuuta 2006

Ekometsätalouden liitto ry

Erkki Lähde Lauri Vaara
metsänhoidon emeritusprofessori maatalous- ja metsätieteiden tohtori

Hannu Hyvönen Mikko Vartiainen
FK, metsädokumentaristi lakimies, varatuomari

• ETUSIVU
• TIEDOTTEET
• LIITY JÄSENEKSI
• YHTEYSTIEDOT
• HYMY
• EML